Päivä 10: Miami ja alligaattorit

Yksi ensimmäisistä näkemistämme alligaattoreista

Yksi ensimmäisistä näkemistämme alligaattoreista

Jokaisella jenkkeihin suuntautuneella reissulla olen halunnut päästä katsomaan alligaattoreita. Tällä kertaa se vihdoinkin toteutui. Kun aamulla jätimme laivan, haimme autovuokraamosta päiväksi auton ja lähdimme ajamaan kohti Evergladesia ja Airboat-kierrosta. Evergladesia luullaan yleisesti suoksi, mutta todellisuudessa se on Pohjois-Amerikan suurin makeavetinen joki, jonka kaikki vesi on peräisin sateesta.

 

Lähestyvä alligaattori

Lähestyvä alligaattori

Meillä kävi säiden osalta hyvä tuuri, sillä edellisenä päivänä retket oli jouduttu perumaan rankkasateen takia. Tänään oli vähän kylmä mutta ihan siedettävä sää, eikä satanut ollenkaan. Ajoimme ohjeiden mukaisesti jonkun huoltoasemalta näyttävän matkailucenterin pihaan tapaamaan retkiopasta, joka oli tosi pelottavan näköinen mies. Seurasimme usean muun autokunnan kanssa hänen autoaan Airboatin lähtöpaikalle, jossa oli lisää pelottavia miehiä. Tässä asiayhteydessä se lienee kuitenkin hyvä asia, koska pelottavan miehen luulisi pystyvän pistää vastaan myös alligaattorille tarpeen tullen… meidän Airboatin kuljettaja oli tosin nuorempi ja ei niin pelottava mies, mutta hänkin kertoi kyllä joutuneensa kerran lyömään alligaattoria.

Lähestynyt alligaattori

Lähestynyt alligaattori

Kierros alkoi sillä, että paahdoimme lujaa vauhtia edessä siintäneen puurajan luo – niin lujaa, että poskia ja käsiä päin läsähtäneet sudenkorennot kopsahteli ja sattui ihan messevästi. Onneksi niitä tosin tuli vasta sitten kun olin sulkenut suuni…

Seuraavaksi opas kertoi meille vähän Evergladesin taustoja, ja sitten lähdettiin alligaattoreita metsästämään. Ensimmäiset muutamat alligaattorit makoilivat kaislikossa niin maastoutuneina ettei niistä meinannut saada kunnon kuvia. Törmäsimme kuitenkin muutamaan uivaan alligaattoriin, ja koska ne ovat uteliaita eläimiä (mitäs ravintoketjun huipulla olevan otuksen pitäisi pelätä), molemmat tulivat veneemme luo tutkailemaan meitä. Ensimmäinen oli pienempi ja nuorempi, toinen oli arviolta vajaa 30-vuotias ja paljon isompi. Opas huitoi kättään ylös alas isomman edessä, jotta sai sen avaamaan suutaan ja vähän uhittelemaan. Sitä ennen opas oli kyllä jo todennut ääneen että mahan pulleudesta voi päätellä alligaattorin sulattelevan edellistä ruokaa, eli se ei ollut nälkäinen.

Uhitteleva alligaattori

Uhitteleva alligaattori

Sitten opas kertoili meille lisää Evergladesista ja siellä olevista kasveista: näimme muun muassa liljan, joka kukkii aika harvoin ja vain päivän kerrallaan, antiseptista levää ja kaislan näköisiä pitkiä vihreitä lehtiä, joiden sisältä saa kaivettua myöskin antiseptista valkoista “nauhaa”, joka vaikutti ihan sideharsolta.

Kierros oli hieno, ja monessa kohtaa kuski tuntui revittelevän veneellä ihan huvikseen. Yhdessä vaiheessa se revitteli jopa niin, että ajoi veneen vahingossa puuta päin. Oksat roikkuivat aika alhaalla, joten jouduttiin vähän tekemään yhteistyötä että päästiin niiden alta pois (onneksi kukaan, edes meidän äiti, ei loukkaantunut kun rysähdettiin oksien läpi).

Sen jälkeen suuntasimma Aventura-nimiseen ostoskeskukseen tekemään vielä vähän ostoksia. Ihan kiitettävä määrä tavaraa tarttui taas mukaan, ja matkalaukussa alkaa olla jo tosi ahdasta (puhumattakaan kilorajoista). Ostosretken päätteeksi haimme Cheesecake Factorysta kakkupalat iltapalaksi. Tai no, viime kerrasta viisastuneena vain puolikkaat per nassu, mutta sekin tuntui olevan vähän liikaa. Omnom silti!

GRAAAAAU

GRAAAAAU. J:n ottama kuva!

Tämä kirjoitus on osa 12/13 sarjassa Florida & Karibia 2013