Jossain muualla

Kello on pian 3:30 paikallista aikaa, heräsimme hetki sitten (ilman herätyskelloa, se olisi soinut puolelta) ja tarkoitus olisi huristaa tämän aamun aikana Stuttgartista Hampuriin, viettää siellä muutama tunti ja sitten illaksi Travemündeen. Olemme siis matkalla kotiin, toissa-aamuna heräsimme vielä Marseillesta, eli varsin eteläisestä Ranskasta reilu tuhat kilometriä sitten.

Ainakin matkan raportoimattomista vaiheista ja osin myös aikaistettuun kotiinpaluuseen johtaneista syistä (meillä on kaikki ihan ok, ellei allekirjoittaneen nyt särkylääkkeillä kurissa pidettävää hammasta ja hieman diivailevaa autoa lasketa) viimeistään sitten kun olemme alkuviikosta kotosalla.

Kaksi kertaa olen tämän reissun aikana pelännyt. Ensimmäinen pieni pelokas hetki oli ihan alkumatkasta kun liityimme ensimmäistä kertaa Saksan kuuluisille autobahneille. Se meni aika pian ohi kun sain huomata, että liikenne niillä sujuu mallikkaasti, vaikka nopeudet ovatkin keskimäärin suurempia kuin Suomen moottoriteillä.

Toinen pelon hetki oli nuo Jussin edellisessä blogauksessaan mainitsemat pienet vuoristotiet. En ole koskaan kokenut autopahoinvointia mutta noilla pikkuteillä tuntui ihan yllättävän pahalta. Automme on kuitenkin aika iso ja mutkat oli välillä älyttömän tiukkoja eikä vastaantulijatilannetta voinut kuin arpoa. Onneksi Jussilta sujui hyvin auton vääntely pikkuteilläkin.

Oli kieltämättä aika huisia käydä 3,5 kilometrin korkeudessa. Ilman eron huomasi kyllä selvästi: en meinannut päästä edes loivimpia ylämäkiä ylös, vaikka olimme suosiolla jättäneet varsinaisen patikoinnin sikseen ja menneet hiihtohissillä ylös :) Saas-Fee oli kiva nähdä, mutta tuntuu kyllä siltä, että vuoristoja tuli nähtyä tälle reissulle tarpeeksi.

Alkuun välihuomautus: väliin jääneiden päivienkin raportit tulevat jossain vaiheessa kunhan ne ehditään kirjoittamaan.

Alkuperäiseen suunnitelmaan tehdyn muutoksen jälkeen tapahtuikin niin, että olimme Saas-Feessä toisenkin yön ja koska Nizzan hotellivarausta ei saanut siirrettyä päivällä eteenpäin pienen hotellin ollessa aivan täyteen bookattu, päätimme ajaa Alpeilta suoraan Nizzaan. Eilinen päivä meni siis ajellessa tuota hieman vajaan 500 kilometrin siirtymää pääosin Italiassa.

Lähdimme Saas-Feestä mukamas ajoissa, mutta kello olikin jo kymmenen kun ajelimme mutkatietä alaspäin. Sveitsin puolella matka sujui oikein hyvin, tiet olivat hyvässä kunnossa ja Simplonin solassa oli huomattavasti vähemmän mutkaista siksak-tietä kuin matkalla Lichtensteinistä Saas-Feehen. Solan korkein kohta oli muutaman metrin yli kahden kilometrin korkeudessa ja sieltä laskeutuminen Italiaan päin oli noin parinkymmenen kilometrin pituinen 10% alamäki jolla kaasua ei tarvinnut painaa kuin kaksi kertaa, eli oli varsin leppoisaa ajelua alaspäin.

Kun saavuimme taas Euroopan unionin rajalle, tiet muuttuivat kuin taikaiskusta ja totesimme että Italiassa tierahat ovat kortilla ellei yksityisiä, maksullisia moottoriteitä lasketa. Moottoritiemaksu San Remoon saakka oli 22,10 euroa, mutta sen maksoi mielellään kun vaihtoehtona olisi ollut vähintään kolme tuntia pidempi ajorupeama.

Lähdimme moottoritieltä San Remossa ja loppumatkan noin 70 kilometriä ajelimme rannan kylien ja kaupunkien läpi (tosin Monacon keskustan kiertäen) Nizzaan. Hetken itselleni puolitutuissa paikoissa pyörittyämme päätimme ajaa auton pari korttelia hotellista olevaan parkkihalliin ja raahauduimme kasseinemme hotelliin.

Majapaikkamme on pieni kahden tähden hotelli pari korttelia rantabulevardista ja meidät otettiin todella lämpimästi vastaan. Kaikki huoneet ovat katutasossa sisäpihalle ja meidän huoneemme ensimmäisenä aivan vastaanoton kohdalla. Vastaanotossa käytävät keskustelut kuuluvat siis suoraan huoneeseemme, mutta ainakin viime yönä ja tänä aamuna saimme nukkua aivan rauhassa. Kun hinta kuitenkin on kohdallaan, paikka tuntuu kyllä kansainvälisessä (eli englanninkielisessä) Tripadvisor-palvelussa saamiensa kehujen vertaiselta, hotelli on matkailijoiden tekemien arvioiden perusteella Nizzan ykköseksi arvosteltu.