Kuka ei kuulu joukkoon?

Aiemmin en koskaan ollut tuntenut neljän tähden hotellissa oloani epämukavaksi. Nyt olen.

Asiat olisivat varmasti oikein hyvin jos olisin ollut kauluspaita päällä ja 30 vuotta vanhempi. Toki tiedossa oli jo valmiiksi, että Saas-Feen hotelli on hieman parempaa sorttia, mutta silti yllätys perillä oli melkoinen. Hotellin valintaan vaikutti se, että autottoman kylän rajalle jätetystä autosta ei tarvitsisi raahata matkatavaroita kovin pitkälle, joten valinta kohdistui neljän tähden Hotel Schweitzerhofiin joka muutamien muiden hotellien tavoin noutaa asiakkaansa sähköautolla perille.

Ensimmäinen hieman oudompi asia oli se, että itse johtaja tuli noutamaan meidät tavaroinemme. Hotellille päästyämme emme itse saaneet koskea laukkuihimme, vaan meidät paimennettiin suoraan sisään. Ehdimme juuri kävellä aulan puolelle kuin meitä vastaan tuli pirtsakka vastaanottovirkailija, joka ei millään suostunut siihen, että olisimme vain halunneet huoneeseen, vaan lähes puolipakolla tarjosi meille haluamaamme virvoketta. Kun juomat tulivat, meidät istutettiin aulan sohville, jossa saimme viiden minuutin esittelyn niin hotellista kuin koko kylästäkin.

Vielä hetken kivennäisvettä juotuamme meidät kierrätettiin ympäri hotellin yleisiä tiloja ja vasta sitten pääsimme opastettuina huoneeseemme, jossa laukut jo odottivat.

Nyt pitäisi keksiä miten huomattavan alipukeutuneena kehtaa lähteä etsimään ruokaa muualta kylästä…