Päivä 5 – Leipzig

Erittäin mukavasti sujuneen eilisen jälkeen päädyimme lopulta viettämään tämän päivän Leipzigissä. Antje joutui olemaan päivän töissä mutta Chris oli saanut maanantain vapaaksi, joten vietimme päivän hänen kanssaan.

Päivän ohjelmassa oli ensimmäinen vierailu saksalaisessa kaupassa, Aldissa, josta ostimme mukaan muun muassa prepaid-kännykkäliittymän halvemman mobiili-internetin houkuttelemina, sekä vesipullon, jonka sisältö maksoi 19 senttiä, mutta itse pullosta piti maksaa 25 sentin pantti.

Kaupasta suunnistimme noin kilometrin päässä keskustasta olevaan eläintarhaan, joka olikin varsin piristävä kokemus. Korkeasaari kalpenee vertailussa joka suhteessa, erityisesti apinalaakson osalta. Lisäksi Leipzigin eläintarhassa oli erityinen savannialue, jossa käyskenteli seeproja ja kirahveja, ja jonne pystyi helposti katselemaan vieressä olleen varsin kookkaan ravintolan katetulta terassilta. Eläintarhassa on myös mm. norsuja, sarvikuonoja sekä leijonia.

Olimme aiemmin varanneet suhteellisen edullisen hotellin Nürnbergin keskustasta, mutta ensinnäkin lauantaina ensimmäisen kerran uutisoidun Nürnbergissä todetun lintuinfluenssatapauksen ja toisekseen ajanpuutteen vuoksi päätimme jättää kaupungin kokonaan väliin ja etsin Chrisin tietokoneella majapaikkaa reittimme varrelta jostain seuraavan päivän ensimmäisen kohteen, Ingolstadtissa sijaitsevan Audi Forumin, läheltä.

Lopulta hieman yllättävästi Via Michelin auttoi, ja löysin useampiakin potentiaalisia majapaikkoja hyvin kohtuullisiin hintoihin. Lopulta valitsimme Enkering-nimisessä paikassa sijaitsevan hotelli/gästhaus Heckl:n, jonka varaamisessa ja aukioloaikojen selvittämisessä Chris sitten ystävällisesti avusti. Kuitenkin vajaan kolmen tunnin ajomatka Leipzigistä etelään tarkoitti sitä, että arvioitu saapumisaikamme yöpaikkaan oli kymmenen-yhdentoista aikaan, joten piti varmistaa että majapaikkaan pääsee vielä niin myöhään. Koska kaikki onnistui nappiin ja hotellissa tiedettiin odottaa kahta suomalaista, päätimme tehdä varauksen ja katsoa mitä tuleman pitää.

Loppupäivän suunnitelma ennen lähtöämme oli odottaa Antjen paluuta töistä ja sen jälkeen lähteä heidän autollaan paikallisen järven rantaan matkalta ostettujen dönerien kanssa. Järvi itsessään on peruja ajoilta, jolloin Leipzigin lähellä louhittiin hiiltä valtavissa avokaivoksissa luonnon kannalta hyvin lohduttomin seurauksin. Saksojen yhdistyttyä asioille alettiin kuitenkin tehdä jotain ja kaivoskuopat on nykyään maisemoitu ja täytetty vedellä muodostaen kerrassaan mahtavan vapaa-ajanviettopaikan.

Päästyämme rannalle katselimme horisontissa uhkaavia pilviä kun Antje meni pikaisesti uimaan ja me muut aloitimme yhdistetyn lounaan ja päivällisen syömisen. Kun me muut olimme saaneet syötyä loppuun, saderintama alkoi jo lähestyä ja ehkä viitisen minuuttia myöhemmin alkoi ensin hieman tihuttamaan vettä ja hieman myöhemmin aivan uskomattoman voimakas tuuli. Jätimme rannalla istumisen siihen, pakkasimme tavarat pikaisesti ja lähdimme takaisin Leipzigiin.

Käytyämme pikaisesti jonkun Leipzigin tienoilla 1800-luvulla käydyn sodan muistomerkillä suunnistimme kohti keskustaa ja rautatieasemalla erosimme oppaistamme hakeaksemme tien toisella puolella olevasta hotellista automme ja lähdimme matkaan kohti etelää.

Muutaman kymmenen kilometrin autobaanalla ajamisen jälkeen totesimme hyvin konkreettisesti mitä Chris tarkoitti sanoessaan polttoaineen olevan autobaanojen varsilla olevilla huoltoasemilla kalliimpaa kuin muualla, diesel maksoi nimittäin A9:n varrella Osterfeldissä olevalla Shellillä 1,28 euroa per litra kun se Leipzigissa näytti olleen noin 15 senttiä halvempaa.

Muuten ajomatkalla ei tullut mitään yllätyksiä, ellei selkeästi muuttunutta maisemaa lasketa. Kun kaikki aikaisemmat kokemuksemme Saksasta olivat varsin tasaisia, matkalla etelään maisema muuttui selkeästi mäkisemmäksi ja autobaanakin mutkaisemmaksi.

Kiitos hollantilaissyntyisen TomTom-navigaattorimme yöpaikkakin löytyi helposti ja ainakin toistaiseksi on ollut erittäin positiivinen yllätys – kunnollinen raportti tulee myöhemmin.